sunnuntai 30. lokakuuta 2016

TAHDON.

gyuihl
Nauraa, vatsani kipeäksi

Hymyillä, ilman pidättelyä, häpeilyä

Sanoa mielipiteeni, ääneen.

Kyseenailaistaa

olla rohkea ja läsnä.

Välittää muista, mutta olla silti välittämättä.

lopettaa turhanpäiväisen stressin, ahdistuksen.

Päästää irti teeskentelystä, tekosyistä, kontrollista.
khj
ytgu
Kuunnella liikuttavaa musiikkia ja itkeä. Itkeä pois surun.

Popittaa musiikkia täydestä sydämestä.

Unta,

Hitaita aamuja,

Herätä pimeään pakkasaamuun, katsoa ikkunasta ulos lumihiutaleiden pudoten.

Herätä pirteänä, onnellisena.

Liikuttaa kehoani, tavoitteita

Energiaa.

Käpertyä lämpimiin villapaitoihin ja pistää pehmeät villasukat jalkaan.
tfyg
kj
hu
Sanoa että mä oon hyvä ja sä kans, ihan tosi tosi hyvä.

Ympärilleni rakastavia ihmisiä, aitoutta

Tehdä mun juttuja, päättäväisyyttä.

Säännöllisyyttä, sekä epäsäännöllisyyttä.
kjhk yghjhkj hghj fytguhk iukhjkln Elää täysillä.

Rakastaa.

Onnellisuutta.

Tasapainoa.

Olla minä.


2 kommenttia:

  1. Törmäsin sun blogiin jo joskus marraskuussa, selailin sitä ajatuksella ja mun piti myös kommentoida. Jotenkin sitä tälläsenä hömppänä sitten unohdin, mutta ennen kaikkea..

    Samaistun suhun, sun ajatuskiin ja mietteisiin. Et ole ainoa, joka ei ehkä tiedä vielä mitä tältä elämältään tai itseltään haluaa, se on täysin ok :´) Voin sanoa, etten vieläkään näin 23-vuoden iässä tiedä, mutta sen tiedän että juurikin ne asiat ovat pelottavia ja vaikeita. Itse aloin vasta tämän vuoden sisällä tajuamaan elää juuri sellaista elämää mitä minä olen, uskalsin sanoa suoraan, olla hömppä ja nauraa räkättä ääneen, uskalsin sanoa vastaan, en antaa aina periksi ja myöntyä, uskalsin näyttää tunteeni, uskalsin päästää ylenpalttisesta stressistä ja arki askareista irti. Huomasin, ettei maa siihen kaatunut jos en tiskannut asitioita, jos en ollut samaa mieltä toisen kanssa tai jos en vain tiennyt, tiennyt mitään. Uskalsin kyseenlaistaa kaiken kysyä itseltäni oliko tässä hyvä? Kaiken tän jälkeen mä olen menossa vahvasti koko ajan siihen suuntaan millainen mä olen. Ja kyllä, kyllä se tasapainoisuus ja onnellisuus tulee, uskon siihen. Vaikka itsellänikin on sirpaliset reunat, uskon että sisältö voi tulla ehjäksi. - Ajallaan, kaikki sanovat.

    Ihanaa joulun odotusta just sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi kiitos linda! ihana kuulla että oot selaillu mun blogia, ja myös ihana kuulla että sieltä löytyy kanssa samanlaisia ajatuksia. Se kuitenkin aina lohduttaa kun ihmiset kertovat ja jakavat samanlaisia kokemuksiaan, tuntuu ettei ole yksin suremassa näitä asioita.

      Uskon myös että mulla menee pitkään oppia tuntemaan itseni, oikeastaan oppia rakastamaan itseäni. Siitä pohjimmiltaan on kyse. Mutta mulla on usko. Mulla on usko vielä siihen että mä voin elää vielä onnellisena, tasapainoisena, terveenä. Vaikka mä oon viimeaikoina rehellisesti sanottuna ollut todella epätoivoinen itteni suhteen, en koskaan, en koskaan oo menetänyt uskoa.

      Silloin kun mä voin tosi huonosti, niin henkisesti kun fyysisestikkin, muistan yhden keskustelun äidin kanssa. Itkin, olin ahdistunut, täysin rikki, säpäleinä, oikeasti täysin hajalla. Ja puhuin äidille siitä kuinka syytän kaikesta itseäni. (9lk lopulla se pahin alkoi: stressiä->ruokahaluttomuutta->laihtumista->hormonitoiminnan häiriöitä joista kärsin edelleen ->mielialan romahdusta, nyt hieman menee hieman paremmin) No siinä jonkin aikaa makoiltua äidin kanssa mä katkaisin hiljaisuuden ja pyyhin kyyneleitä poskiltani: "Äiti, mä haluan olla taas terve, mua pelottaa, mitä jos.." mutta sitten totesin "ei mitään jos, vaan mä hoidan itteni kuntoon" ja äiti vastasi "Me hoidetaan sut kuntoon"

      Niinkuin sä, ja kaikki sanovat, kaikki korjaantuu ajan kanssa, kunhan vaan on uskoa. <3

      Poista