keskiviikko 16. marraskuuta 2016

MITÄ MINULLE KUULUU? REHELLISESTI.

Mun on jotenkin ihan älyttömän vaikeeta edes alottaa koko teksti. Niinkuin kerroin viime tekstissä tarinan tytöstä joka oli täysin hukassa, niin täytyy myöntää, että se tyttö on edelleen aika hukassa.
On edelleen ihan järjettömän vaikea kuvailla omia tunteitaan tällä hetkellä. Mieli on sekaisin, eikä oikein tiedä minne suuntaan pitäisi lähteä.

Mä toivon, että saisin edes jollain tapaa purettua fiiliksiäni tähän tekstiin. Mutta varoitan, että tekstistä saattaa tulla pieni avautumis oksennus..
DSC_0420
DSC_0374
Mä jotenkin vihaan sitä, kun ihmiset puhuvat siitä tunteiden aallokosta mikä kasvuiässä valtaa ihmisen. Jotenkin ärsyttää se, että niille tunteille koitetaan etsiä "selitystä" sieltä kautta. Ja kyllä, mä ymmärrän, että se on osittain totta ja tunteet johtuukin hormonitasojen vaihteluista. Mutta kyllä se mua jollain tapaa silti suututtaa. Ihan yhtällailla ihmiset, joilla ei satu olemaan kasvuikää voivat käyttäytyä sen tavoin.

Sitä paitsi, itsehän tässä lähennytään koko ajan täysikää (hui!). Sitten mä en enää olekaan se murrosikäinen.
DSC_0429
DSC_0386
Mä olen aina ollut sellainen, että mä mietin asioita, paljon. Koen sen kyllä pää positiiviseksi piirteeksi, mutta kyllä se välillä on aika turhauttavaakin. Se tekeekin tästä elämästä usein aika hankalaa.

Jos peilataan sitä tän hetken kuulumisiin, niinkun sanoin oon ajatukseni kanssa aika sekaisin. Välillä tuntuu, että "hei jes! nyt meen oikeeseen suuntaan. Tää on se mun juttu. Tätä mä haluan." Mutta sitten tulee takapakkia, iskee järkyttävä epävarmuus kaikesta. Kuka mä olen? Mitä mä haluan? Miksi mä ajattelen näin? Enhän mä nyt siihen pysty.

Ja blaablaa blaa mä tiedän myös sen, että ne epäonnistumiset kuuluu tähän elämään. Ne tekee meistä vahvempia, rikkaampia ihmisiä. Mutta jatkuva ahdistus ja pelko itsestään ei tunnu kovin mukavalta, eihän?
DSC_0482
DSC_0789
Jos yhdellä sanalla pitäisi omia tunteitaan kuvailla, voisin tiivistää epävarmuuteen. Mä olen niin epävarma. Niin epävarma, että välillä jopa pelottaa, mihin tää kaikki johtaa. En välillä oikein tiedä edes missä mun pitäis olla.

Mä tiedän kyllä osittain myös mistä se kaikki epävarmuus johtuu. Tytön tarinassa, takana oli pitkä, rankka ajanjakso. Siitä toipuminen vei kauan, kauan. Ja se tyttö on todenäköisesti edelleen toipumassa. Mä haluaisin sanoa rakastavani itseäni, niinkun jokaisen kuuluisikin. Mutta suoraan sanottuna mä en vain kykene siihen, tällä hetkellä.

Se haavoittuneisuus, mikä nousi esiin sieltä jostain perfektionismin taustalta, oli ihan älyttömän puhdistavaa. Kun ihminen kykenee näyttämään oman haavoittuvaisuutensa, itkunsa, surunsa ne kaikki negatiiviset tunteensa eikä sulje niitä itseensä, mielestäni sillin ihminen on äärettömä vahva. Ulkokuoren vahvuus poistuu ja se aito läsnäolo nousee esiin. DSC_0390 DSC_0393 Mulla on paljon haavoja puhdistettavana. Mutta todenäköisesti niiden puhdistamisessa tule menemäänkin kauan. Jopa vuosia, mä tunnen nimittäin sen puolen itsestäni. Mä olen aika periksiantamaton, sekin johtuu mun kohdalla todenäköisesti siitä täydellisyyteen pyrkimyksestä. Mä en voi jättää asioita puolitiehen, vaan mun on hoidettava ne loppuun asti. Niinkuin puhuin siitä anteeksiantamisesta yhdessä postauksessa, se syyllisyys kaivaa edelleenkin mieltä. Mun on niin vaikea antaa itselleni anteeksi, olla armollinen.

Mä taidan myös tietää miksi musta tuntuu tältä, miksi mä olen niin epävarma kaikesta.

Mä en anna muutosten tapahtua, mä en anna itseni jatkaa elämää. Enkä myöskään rakasta itseäni. Niin kliseiseltä kun se kuulostaakin, ennenkuin voi rakastaa muita, täytyy oppia rakastamaan itseään. Mä en kohtele itseäni armollisesti, en anna itselleni lupaa virheisiin. Mun täytyy oppia sanomaan itselleni että "hei sä oot hyvä, sä oot ihan hirmu hyvä, maailman paras" Oon vaan niin kyllästyny siihen, että mä en luota itseeni, mä en luota mun intuitiooni. Mä haluan pitää itseäni parhaana kaverinani. DSC_0483 Siinä tarinassa tyttö myös loppujen lopuksi uskoi taas. Uskoi, että jotain voi tapahtua. Mä uskon että mä voin oppia rakastamaan.



6 kommenttia:

  1. Jee taas luin kirjoutuksesi. Ihana. Olen näihin edellisiinkin kommentoinut sinulle ja edelleen.. uskomattoman avointa tekstiä. Ihana kun saat kirjoittamalla tunteitasi ulos. Se on varmasti tärkeää. Tunnista monista asioista itseni. Olen jo reilun kolmenkymmenen, mutta nyt vasta alkaa tuntumaan, että luotan ja uskon itseeni jo aika paljon. " Minä osaan, pystyn, jaksan. "

    Minäkin perfekstionisti, joka ei ole tosiaankaan hyvä asia kaikessa. Olen suorittanut itselleni tässä jo vuosia. Ja tänä vuonna olen antanut itselleni paljon miettimisaikaa ja olen oppinut luistamaankin asioista. Mm nyt pidän pitkää juoksutaukoa. Tuskaiselta ajatukselta se kuulosti, mutta nyt kun olen siinä hyvässä vauhdissa se tuntuu Mahtavalta !!! Antaa omalle minälle aikaa. Sekä perheelle aikaa.

    Sinä olet niin nuori :) Ja paljon vielä opittavaa itsestä. Ajatuksesi on niin sydämestäsi, aitoja . tiedostat hyvin itsesi sehän on jo paljon.
    Odottappa kun olet joskus reilun kolmenkymmenen, olet Vahva nainen. Usko pois.

    Ulla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinä ihanuus!! Ihanaa että jätit kommentin ja ihanaa että olet siellä.
      Mä koen että kun mä oon täysin rehellinen niin itselle kuin muillekkin, niin mä voin kehittyä sillon ihmisenä. Mä haluan myös olla niitä ihmisiä jotka haluaa näyttää että aina kaikki ei ole okei. Ihmiset luo niin useasti omia ihanteellisia illuusioita toista ihmisistä ja rupeaa vertailemaan niitä omaan elämäänsä. Mikä on pahin mahdollinen virhe mitä itselleen voi tehdä.

      Kiitos ihanista sanoista<3 paljon rakkautta sulle!

      Ps. Mistä päädyit lukemaan mun blogia? Olis mielenkiintosta tietää :-)

      Poista
  2. Mistähän mä boggasin sun blogin. hmmm... nyt en muista. Oliko jonkun muun bloggarin sivuvlta vai mistä. En tosiaan muista. Mutta aijon pysyä täällä ja lukea ja kuunnella sinua.

    ihania päiviä sinullekin :)

    Ulla

    VastaaPoista
  3. Niin paljon tuttuja ajatuksia ja tuntemuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niimpä... ihanaa ettei meistä kukaan ole kuitenkaan näiden ajatusten kanssa yksin. <3

      me kaikki voidaan vielä oppia rakastamaan itsejämme.

      ihanaa että säkin tulit ilmoittamaan itsestäs,

      pus <3

      Poista