sunnuntai 13. marraskuuta 2016

TARINA TYTÖSTÄ, JOKA HUKKASI ITSENSÄ

Olipa kerran tyttö, joka eli elämää. Tyttö, joka oli epävarma itsestään. Tytön luonteenpiirteitä kuvaili hyvin ystävällinen, avulias, vastuuntuntoinen, toisin sanoen, se "kiltti tyttö". Oikeastaan myös aina täydellisyyteen pyrkivä, tavoitteellinen. Hän menestyi hyvin niin opinnoissa, kuin muussakin arkielämässä, mutta samaan aikaan taustalla oli hyvin epävarma itsestään.Vaikka kuitenkin jollain tapaa tyttö oli rohkea, itseluottamus silti oli hukassa, missä lie.
DSC_0490 DSC_0528 Tyttö kuitenkin, uskoi. Uskoi vahvasti siihen, että jonain päivänä, jonain päivänä olisi hänen aikansa näyttää todelliset kykynsä, ja sen kuka oikeastaan on. Jokaisen heikon paikan tullen, jokaisen epäonnnistumisen, ahdistuksen, häpeän tunteen jälkeen, hän uskoi. Uskoi, edes jollain tapaa itseensä, jossain todella syvällä.

Se vain vahvisti tyttöä.

Pikku hiljaa tyttö huomasi sen. Hänestä hiljalleen rupesi tulemaan itsevarmempi. Hän luotti itseensä ja onnistumiset vaan vahvisti tunnettaan siitä. Ympärillään hänellä oli rakastavia ihmisiä. Vaikka ei niinkään ehkä saman kiinnosuksen omaavia. Kuitenkin luotettavia sellaisia. Hän oli aina ollut se "kaikkien kaveri", joten kavereita hänellä oli mutta ystäviä ei niinkään, ehkä muutamia. DSC_0502 DSC_0508 DSC_0510 Hän menestyi koulussa. Harrastuksissa nousi isompaan rooliin ja onnistui. Onnistui luottamaan itseensä yhä edelleen. Tyttö nauroi, eli, oli läsnä jokaikisessä tilanteessa. Nauroi, nauroi sydämensä kyllyydestä. Rakasti. Rakasti elää, sitä mitä hänellä oli. Sitä arkipäiväistä elämää, niitä pieniä iloja ja suruja. Turhia naurunaiheita, syvällisiä keskusteluja, onnistumisia, sitä elämää jota hän päivittäin eli.

Hän oli onnellinen.

Tässä vaiheessa kuitenkin se kiltteys ja täydellisyyteen pyrkimys kuitenkin kostautui.

ja pahasti.DSC_0639 Stressi kasaantui. Hallitsemattomasti. Samaan aikaan useat eri elämän osa-alueet alkoivat murentumaan. Harrastusten vastoinkäymiset, vetivät tyttöä syvemmälle. Tähän vaikutti myös tietyt ympärillä olevat ihmiset. Ympärillä ei ollut aitoja, kunnioittavia ihmisiä, vaan ehkä jossain määrin suorastaan alentavia. Tytön ei annettu enää näyttää. Näyttää kykyjänsä, taitojansa mihin hän pystyy. Se söi tyttöä raastavan paljon. Opiskeluissa kaikki tehtävät hän palautti, suoriutui vielä paremmin kuin hyvin. Kokeissa menestyi loistavasti mikä näkyi todistuksessa. Tytöltä kuitenkin vaadittiin enemmän. Oikein sanottuna, kukaan ei vaatinut tytöltä, mutta tyttö vaati itseltään. Hän loi itse itselleen ahdistusta, stressiä. DSC_0516 DSC_0601 Tytön stressi heijastui myös arkeen. Hänellä oli huono olla itsensä kanssa. Liikunta, ruoka ja lepo häiriintyivät. Ruokahalu meni, ja siitä moni varmaankin osaakin päätellä mitä siitä seurasi. Liikuntaan hän purki sisäistä pahaa oloaan, tiedostamattaan. Lepoa ei ollut, Tyttö ei osannut pysähtyä. Vaan eli kuplassaa. Peilistä katsoi takaisin väsyneet kasvot.

Tässä vaiheessa tarinaan tulee pitkä, pitkä sumea tauko. Sieltä täältä pieniä hetkiä, Tyttö muisti pieniä tilanteita, hetkiä ja tunteita. Mutta kokonaisuus oli täysin hukkunut. Tyttö oli poissa.

Läsnäolo katosi.
DSC_0593 DSC_0623 Eräänä iltana hän istui olohuoneen sohvalla, ja romahti. Tyttö istui hiljaa sohvalla tuijottaen tyhjää tv ruutua viltti polvien päällä. Sitten tippui kyynel, ja toinen ja lisää. Siihen tyttö jäi. Tytön äiti lohdutti, kuunteli, yritti auttaa. Tyttö oli rikki, palasina kaikesta. Kun tyttö tiedosti asian itse, mitä oli mennyt tekemään, iski häpeä, suunnaton häpeä itseään kohtaan.

Sen jälkeen tilanne rauhottui hetkeksi.

Alkoi järisyttävän pitkä taistelu. Tyttö taisteli itseään vastaan. Kertatoisensa jälkeen Tyttö syyllisti itseään. Ei voinut antaa anteeksi itselleen. Hän oli niin vihainen itselleen, kuinka saatoin olla niin tyhmä? Tyttö mietti, joka ikinen päivä. Häpeä vieraili useaan otteeseen, päivittäin. Kyyneleitä tippui, päivittäin. Ahdistus kasaantui. Itseinho puski väkisin tytön mieleen. Epäonnistuminen perfektionistille oli pahin mahdollinen asia mitä voisi koskaan tapahtua.
DSC_0599 DSC_0630 Taistelu jatkui pitkään. Tytön hyvinvointi oli tasapainotonta, ehdottomuutta, kieltämistä, armottomuutta. Tyttö kävi päänsä sisällä jatkuvaa kamppailua, itsensä kanssa. Omien ajatusten, tunteiden, intuition kanssa. Kuka olen? Kuka mä ihan oikeasti olen? Mitä mä haluan? Kuljenko mä oikeaa tietä? Mutta miksi tää tie on niin helvetin kuoppainen, miksi joka ikisen kuopan kohdalla mä kaadun, vaikka voisin väistää tai hypätä yli? Miksi mä satutan itseni?

Tyttö kuitenkin tajusi yhden asian: Täsmälleen sitä elämä on, itkuja, kompastumisia, epäonnistumisia mutta myös niitä iloja, onnistumisia ja itsensä kehittämistä.  DSC_0583 DSC_0595 DSC_0665 Ehkä mä olen muuttunut? Ehkä en tyydy vain olemaan se kaikkien kaveri? Ehkä mä haluan olla rohkeampi, antaa itsestäni enemmän? Ehkä en enää jaksa peittää tunteitani? Ehkä mä voisin antaa mahdollisuuden uudelle, muutokselle. Ehkä mä jonain päivänä olen taas onnellinen, tasapainoinen, naurava.

Ehkä mä taas uskon.
DSC_0636 DSC_0584 Tänään Tyttö kompastui, nousi ylös ja totesi

Mun elämän uusi luku alkaa, än yy tee

nyt.

12 kommenttia:

  1. Koskettava tarina, mutta samalla tosi inspiroiva! Vitsi sä Jemppu oot hyvä! ��

    VastaaPoista
  2. Hei murunen, tiiäthän ettet oo ainut? Meitä löytyy yllättävän monta, jotka kamppaillaan saman asian kanssa, mutta harvoin me uskalletaan puhua siitä ääneen. Tarinasi on kuin minun kirjoittama, vastaavanlaisia tuntemuksia perfektionismista, tulevaisuudesta ja yksinäisyydestä on täälläkin. Tää on yllättävää, koska en oo aiemmin kohdannu omanikäistä tytsyä, joka olisi kuin kaksonen mulle (ainakin näin kertoman perusteella :). Ihailen miten avoimesti jaat fiiliksiäs meillekin.

    Jään seurailemaan anonyymisti, pus <3

    Roosa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi sinä ihana<3

      Ensinnäkin, ihanaa että tulit jättämään kommentit ja jäät tänne mun kanssa, se merkitsee mulle ihan älyttömän paljon<3 Et uskokkaan miten hvältä tuntuu kuulla, että on muitakin eikä ole yksin.
      Mä bloggaan pohjimmiltani täysin itseäni varten. Joo, kuulostaa ehkä suorastaan jopa jokseenkin itsekeskeiseltä. Mua helpottaa itseäni vaan niin paljon kun saa purkaa omia tunteitaan tekstin muotoon. Mutta vaikka pohjimmiltaan teen tätä itselleni niin mä rakastan sitä kun ihmiset kiinnostuu, kommentoi antaa palautetta. Ja myös se jos vaan voin jollain tapaa koskettaa tai auttaa ihmisiä, niin se jos jokin on ihan tosi tosi tärkeetä mulle<3 Tykkään myös jakaa omia reseptejä ja sen sellasta joten ihanaa että sä oot täällä

      mun kanssa <3

      pus.

      Poista
  3. Jee,, vihdoin sulta uusi juttu. Olen jo odotellut :)
    Ja voi että, taas niiin HYVÄ ja ihana teksti. MAhtava , oikeesti !!!
    Kyllä nuo asiat on itsellekin tuttuja. Varmasti on paljon ihmisiä, joiden päässä pyörii samat asia. Niistä ei vain ole helppo jutella ääneen.

    Jään taas odottamaan uutta juttuasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apuaaA !! kuka olet sinäkin toinen ihanuus siellä olet!!?

      Niimpä, mustakin tuntuu, että on niin paljon ihmisiä joilla pyörii samat jutut mielessä mutta niistä ei uskalleta puhua. Mä kun oon kantapäänkautta jo oppinu että täytyy puhua, kirjoittaa, yleensäkkin tehdä asioille jotain, jos muutosta haluaa. Kokemuksesta mä kyllä ymmärrän täysin miksi niistä ei uskalleta puhua, pelätään muiden reaktiota, ollaan epävarmoja tai ihan vaan mitä sitten? Ja sekin on ihan tosi tosi ok. Asioista kannattaa puhua kun on itse siihen valmis, se helpottaa <3

      Mun on niin vaikea edes kuvailla kuinka ihanalta tuntuu saada kommentteja ja palautetta tänne! Ihanaa että olette siellä, ja jäätte tänne. äää oikeesti ei löydy edes sanoja. Te kommentoijat ootte vaan niin supereita! Ja lisää kommentteja saa laittaa! Ihan mitä vaan, mä kuuntelen ja vastaaan aina. Oli se sitten kissanristiäisistä tai hautajaisista, mitä vaan mielenpäällä on.

      Isot halit sinne,

      puss,
      <3

      Poista
  4. Et todellakaan ole ainoo, jolla on tommosia ajatuksia. Musta on ihanaa et sä puhut sun tunteista ja ajatukista täällä. Sä kerrot rehellisesti mitä sulle kuuluu. On hyvä puhua omista ajatuksistaan, hyvistä ja huonoista. Mieti kaikkea mitää oot käyny läpi, mieti niitä rankkoja aikoja. Sä oot selvinyt. Sä oot vahva. Oot rohkee. Muista se, että me kaikki ollaan ihmisiä ja me tehdään virheitä. Mut me myös opitaan meidän virheistä, se on tärkeintä. Tärkeää on myös se että me tehdään parhaamme kaikissa asioissa. Tai ainakin pyritään siihen. Musta on Jemina ihana lukea näitä sun postauksia ja tietää edes jotakin susta. Tietää ettö miten sulla nykyään menee. Me ollaan joskus oltu ystäviä. Musta on ihanaa, kun kirjotat tänne sun ajatuksia. Kaikkea hyvää sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äää.. ihanaa että säkin tulit ilmottamaan ittsestäs, mulle on tosi tärkeetä että kommentoitte, jopa pieni ihme että jotakin oikeesti kiinnostaa. Kukahan säkin ihanuus olet ❤️

      Mä tiedän. Mun on vaan niin helvetin vaikea päästää irti menneestä ja antaa ittelleni anteeks kaikki se paha mitä oon aiheuttanu ittelleni ja sen myötä osittain myös muille. Mutta sitä kohti oon menosssa. Sitä että mä vihdoin oppisin hyväksymään itteni. Ja rakastamaan itteeni. Unohtamaan menneet ja keskittymään tulevaan. Oppisin taas nauramaan.

      Mun sanat ei edes riitä kertomaan kuinka kiitollinen mä olen teille jotka kommentoi ja tsemppaa näin hirmusesti. Olis niin ihana tietää teidät nimelläkin jotka kommentoitte anonyymisti näin ihania! Ja mä toivon että mä oon ollu sulle hyvä ystävä, Mutta muuta mä en voi sanoa kun

      Kiitos.

      Poista
    2. Mä voin kokemuksella sanoo et jos jäät liikaa miettimään menneitä, sun on vaikee mennä eteenpäin. Mut toi on vaan yks vaihe. Sä pääset siitä yli. Joku päivä sä tuut hyväksymään itses ja antaa menneiden olla. Meillä kaikilla on asioita joita me kadutaan, muista se. Sä oot arvokas.

      Poista
    3. Niinpä,

      toivottavasti jäät tänne mun kanssa ❤️

      Poista
    4. Jään jään. Ja jos tarviit tukea juttelemalla niin voit aina ottaa muhun yhteyttä. Mul on viel yks hyvä vinkki: kirjota sun ajatuksia vihkoon. Se auttaa tosi paljon. Osta uusi pieni vihko, kirjota tai vaikka piirrä sinne sun ajatuksia. Se on auttanu mua tosi paljon.

      Poista
    5. Ja älä huoli mä tuun aina kattomaa sun postauksia. Mulla on ollut sua tosi ikävä. Miks en jäisi tänne?❤

      Poista