maanantai 16. tammikuuta 2017

EPÄVARMA KAIKESTA

DSC_1664

Oon jo pitkään miettinyt asioita, paljon. Mun omaa elämää. Miten mä haluan elää täällä? Miksi mä oon ylipäätään täällä? Kun pyörittelee asioita päässään, pohtii, valikoi ja yrittää taas uudelleen rakentaa itseään, sovittaa erilaisia palasia toisiinsa, ja huomaa ettei muutamat palaset sovikkaan paikoilleen, vaikka kuinka yrittää niitä liittää toisiinsa.

Se on todella kuluttavaa.

DSC_1662 DSC_1665

Suoraan sanottuna mun elämä on ollut yhtä vuoristorataa viimevuodet. Vuoristorataa, jossa välillä tunnen lentäväni kyydistä pois ja välillä taas tunnen vihdoin niiden palapelin palasien loksahtelevan paikoilleen, ja välillä taas tullaan korkeelta alas ja lujaa. Takaiskuja takaiskujen perään.

Oon vaan niin kyllästyny niihin. En vaan jaksais aina pelätä sitä että voinko iloita mistään, ilman että ajattelen seuraavaa huolenaihetta ja ahdistusta. No... mihin lopputulokseen mä sitten tän kaiken pohtimiseni kanssa oon tullut?

DSC_1666 DSC_1671 DSC_1699

Siihen että mä oon niin epävarma kaikesta.

Mä en tiedä minne kuulun. Kenen kanssa. Tai onhan mulla ajatuksia, unelmia, mielikuvia siitä millasten ihmisten kanssa mä haluisin olla tai missä mä haluaisin olla. Mutta mä oon niistä vaan niin epävarma, mun elämä on muuttunut niin paljon niin lyhyen ajan sisällä, ettei pääkoppa ole oikein pysynyt mukana.

Tätätkin on niin vaikea selittää ihmisille jotka ei itse ole tälläisiä tuntemuksia kokenut. Joku sielläkin voi miettiä, että mitä toi höpisee? miten niin on epävarma? eikö vaan voi elää virran mukana ja antaa elämän viedä sinne minne se vie. Vasta kun sen raastavan epävarmuuden itse kokee, ymmärtää, miltä se tuntuu, kun ei ihan oikeasti tiedä kuka on tai miten päin pitäis olla. Sama juttu monessa muussa asiassa: kukaan ei voi tietää miltä esimerkiksi masennus, syömishäiriöt tai muut vakavat ongelmat tuntuu ennen kun sen on itse kokenut.

DSC_1694 DSC_1687 DSC_1676 DSC_1674

Vaikka mä oonkin epävarma ja mua pelottaa. Oikeesti pelottaa, pystynkö koskaan nauttimaan elämästä oikeiden ihmisten ympäröimänä, tasapainoisena. Oon epävarma siitä mitä muut musta aattelee. Ja blaa blaa "älä välitä siitä mitä muut ajattelee" mä tiedän kyllä sen saman virren mitä veisataan. Sitä mä opettelen.

Välillä mä saan todella vahvoja tunne aaltoja, jolloin tulee ahdistus omasta elämästä ja sen sisällöstä. Onko tää nyt mua? Esitänkö mä vaan jotain? Etsinkö taas vaan korviketta sille pahalle ololle? Ihan kun mä taas vaipuisin siihen omaan kuplaan, joka ei puhkea vaikka kuinka yritän. Ihan kun mä irtautuisin mun ympäristöstä ja eläisin vaan tuntematta mitään.

DSC_1709 DSC_1726

Mä kuitenkin haluan vielä uskoa siihen että se epävarmuus kääntyy vielä voitoksi, jonain päivänä mä voin katsoa taakseni näitä aikoja. Vaikka välillä oon tosi turhautunut ja loppu

Mä kuitenkin yritän.

6 kommenttia:

  1. <3 tärkeintä on, että tiedostaa omat tunteet ja tekee asioita oman fiiliksen mukaan. Jos on epävarma olo ja ahdistaa, niin sit pitää välillä vaan ahdistaa, itkeä, velloa pahassa olossa ja surea, koska lopulta (joskus se voi kestää kauemmin, joskus lyhyemmän ajan) siitä poikii aina jotain uutta ja parempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ❤️ Kiitos Laura. Niimpä... oon huomannukkin sen että kun itken tai annan ahdistuksen tulla, enkä edes yritä sivuuttaa sitä, olo on paljon puhtaampi sen jälkeen. Ja oon myös pohtinu sitä että hyvä puoli tässä onkin se että mä tiedän mistä mun tuntemukset johtuu ja tiedostan ne. Tilanne olis paljon huonompi muuten..

      Pus ❤️

      Poista
  2. Ulla tässä taas . Voi kuika hyvin tiedostat tunteesi ja saat ihanasti paperille ne. Olet niin järkevän tuntuinen nuori. Usko pois, löydät vielä oman juttusi, joka päivä tunnet itsesi paremmin. Iso hali.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos paljon ulla, sinne hali kans!❤️ Niin mä koitan jaksaa uskoa.

      Poista