lauantai 8. huhtikuuta 2017

EIKÄ MYÖSKÄÄN HYVINVOINTIA TÄYDELLISESTI HIPOVAA

DSC_0775 Laitan silmät kiinni, kissan askeleet etenevät kohti minua. Tunnen. Ilma virtaa nenän kautta sisään, suun kautta ulos. Tunnen jokaisessa solussani sen. Hengitän.

Katson majassa leikkiviä lapsia, sitä viattomuutta ja mielikuvitusta, mielessä välähtelee sekunnin hetkiä lapsuudesta. Muistan. Mikä kevään tuoksu, hengitän taas. Haistan. Joka ikinen suu pala maistuu entistä selkeämmin, Maistan.

Hymyilen.
DSC_0680 DSC_0635 DSC_0711 DSC_0644
Yksi päivä oli huono olla. Niin huono olla että meinasin taas luovuttaa. Luovuttaa kaiken suhteen. Pienestähän se lähti. Siitähän se oravanpyörä jatkoi kulkuaan. Mitä helvettiä yritän? 

Miksi mä epäonnistun, miks en voi vaan antaa olla? Miksi mä taas tunnen näin? Mitä pahaa mä olen tehnyt yhtään kellekkään, universumilllle tai sille hepulle joka tuolta ylhäältä meitä katsoo, tai niin sitä ainakin sanotaan. Mä en ole tarpeeksi. Liian heikko, haavoittuvainen. Turha itkun aihe ja blaa blaa blaa. 

Stop. 

Suljin silmäni, rauhoitu. hengitä. ole hetki vaan. 

itke.

sitten nukahdin. DSC_0684 DSC_0664 DSC_0640 DSC_0734
Avasin silmäni ja tuijotin hetken tyhjään. Kyyneleet olivat kuivuneet silmäkulmiini, joihin havauhduin ja muistin tapahtuneen. Päässäni löi tyhjää. Ei oikeastaan sanottavaa. Ei mitään sanottavaa.

Ei elämä ole vain sitä, että me hypitään päivät pitkät onnesta. Ei se ole sitä, että me ollaan tyytyväisiä aina ja ikuisesti kaikkeen. Ei se meitä kuljeta aina sinne minne me haluttaisiin. Ei se ole vain niitä täydellisiä feedejä ja filttereitä eikä myöskään hyvinvointia täydellisesti hipovaa. 

Elämä ei ole vain täynnä rakkautta. 

Ei kukaan rakasta ahdistusta. DSC_0666 DSC_0621 DSC_0616 DSC_0636
Koska elämä on myös sitä. Muttakun, se siitä tekeekin älyttöntä. Me ei ikinä opita, jos me ei tehdä virheitä. Ja oi kyllä niin kliseistä, mutta kuka väittää toista? Jos me ei koskaan itketä, jokaista kyyneltä loppuun saakka, me ei voida purkaa pois pahaa oloa. 

Jos me ei koskaan muisteta hengittää, me ei eletä.  DSC_0618


Sitten päätin olla luovuttamatta.





4 kommenttia:

  1. Voi, tää teksti kolahti niiin kohdalle. Oon pyöritelly samoja juttuja päässäni, kiitos kun kirjotit ja puit mun filikset sanoiks<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos milja, ihanaa että tykkäsit ja tiedän että varmasti monet samoja juttuja omassa mielesään pyörittelee, niistä ei vaan uskalleta puhua tai osata pukea sanoiksi. Kiitos ihanasta kommentista❤ Pus.

      Poista